Villi-, luomu- vai kasvatettu lohi - mitä kannattaa valita?

Nykyään lähes kaikki Suomessa kulutettu lohi on kasvatettua, ja suurin osa siitä tulee Norjasta. Vapaasti elävää eli villinä pyydettyä lohta on markkinoilla vain hyvin vähän. Mutta mikä lohi on paras valinta, ja miten eri lohityypit eroavat toisistaan terveydellisestä näkökulmasta? Tässä artikkelissa tutustumme tarkemmin eri lohityyppeihin.

Lohi on ravinteikas elintarvike, mutta se voi sisältää myös pieniä määriä ympäristömyrkkyjä. Pitoisuudet jäävät kuitenkin EU:n sallimien raja-arvojen alapuolelle.

Miksi syömme lohta?

Ruokavirasto suosittelee syömään kalaa 2–3 kertaa viikossa, mielellään eri kalalajeja ja vaihdellen rasvaisen ja vähärasvaisen kalan välillä. Kala sisältää runsaasti elimistölle tärkeitä ravintoaineita, kuten D-vitamiinia, jodia ja seleeniä. Rasvaiset kalat, kuten lohi, makrilli ja silakka, sisältävät omega-3-rasvahappoja, joiden on todettu edistävän sydänterveyttä ja aivojen kehitystä. Kalavalinnoissa kannattaa kuitenkin huomioida niin ravintosisältö, kestävä kalastus kuin ympäristövaikutuksetkin.

Kasvatettu lohi

Valtaosa Suomessa myytävästä lohesta on kasvatettu Norjan merialueilla. Lohi kasvatetaan isoissa merialtaissa, joiden ympäristövaikutuksista on esitetty paljon kritiikkiä. Kalat elävät tiiviissä tilassa, mikä lisää tautien riskiä. Suurimpiin ongelmiin kuuluu lohiloinen, joka saa ravintonsa lohen ihosta ja voi tappaa suuria määriä kalaa.

Aiemmin lohet ruokittiin pääasiassa kalajauholla ja kalaöljyllä, mutta nykyisin liikakalastuksen vuoksi rehuista noin 70 % koostuu kasvipohjaisista ainesosista ja vain 30 % meriperäisestä ravinnosta. Koska lohi on petokala, se ei saa kasvirehusta kaikkia tarvitsemiaan ravinteita, ja rehu voi sisältää torjunta-aineita, jotka ovat haitallisia sekä ihmisille että ympäristölle.

Kemikaalit kasvatetussa lohessa

Kasvatetun lohen rehussa on usein käytetty endosulfaania – myrkyllistä torjunta-ainetta, jota käytetään Etelä-Amerikan viljelykasveissa, kuten kahvi- ja puuvillapelloilla. Aine on kielletty EU:ssa, mutta kalanrehun kohdalla on tehty poikkeus. Norjan viranomaiset ajoivat tätä muutosta, ja lopulta EU nosti sallitun raja-arvon kymmenkertaiseksi.

Koska kasvatettu lohi on yleensä rasvaisempaa kuin villilohi (kasvatettu lohi sisältää 14,5–34 % rasvaa, kun taas villi lohi sisältää 5–7 % rasvaa), siihen kertyy helpommin rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä, kuten endosulfaania, dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Vaikka pitoisuudet jäävät virallisten raja-arvojen alle, pitkäaikainen käyttö herättää huolta.

Kasvatetun lohen rasvahappoprofiili

Luonnossa lohi on monipuolinen sekasyöjä, mutta kasvatetun lohen kasvispohjainen rehu muuttaa kalan rasvahappokoostumusta. Omega-3:n määrä vähenee ja omega-6:n määrä kasvaa. Rehujen kalajauho voi lisäksi olla peräisin Itämerestä, mikä altistaa kalan ympäristömyrkyille.

Luomukasvatettu lohi

Luomulohi kasvatetaan samoin kuin tavallinen kasvatettu lohi, mutta paljon tiukemmilla säännöillä. Esimerkiksi:

• Rehun täytyy olla ekologista ja peräisin kestävästä tuotannosta.
• Rehuproteiinin tulee tulla kalanperkeistä tai muusta ihmisravinnoksi kelpaamattomasta kalasta.
• Keinotekoiset lisäaineet ja värit ovat kiellettyjä.
• Altaiden tiheys on pienempi (max 10 kg kalaa/m³), mikä vähentää stressiä ja vammoja.
• Altaiden puhdistuksessa ei saa käyttää haitallisia kemikaaleja, kuten kuparia.

Luomulohen Kemikaalit ja ravintoarvo

Luomulohen ruokinta ja elinolosuhteet parantavat sen ravintokoostumusta. Se sisältää enemmän omega-3-rasvahappoja ja sillä on parempi maku ja väri. Luomulohi sisältää myös vähemmän ympäristömyrkkyjä ja se kasvatetaan kestävämmällä tavalla, mutta se on usein kalliimpi vaihtoehto.

Villinä pyydetty lohi

Villilohi elää vapaana luonnossa ja syö luonnonmukaisesti, joten sen ravintoarvo on erinomainen. Lohikannat ovat kuitenkin taantuneet rajusti ylikalastuksen ja ympäristön saastumisen vuoksi. Itämeren lohessa on erityisen paljon dioksiineja ja PCB:tä, joten Ruokavirasto suosittelee, että raskaana olevat, lasta suunnittelevat ja lapset välttävät sen syömistä. Aikuisillekin suositellaan kohtuullista käyttöä.

Muiden merialueiden lohi, kuten Norjan tai Islannin vesiltä pyydetty, sisältää vähemmän ympäristömyrkkyjä, mutta kalastus on usein hyvin rajattua kalakantojen suojelun vuoksi.

Onko luomuvillilohta olemassa?

Villikalaa ei voida helposti sertifioida luomuksi, koska on vaikeaa jäljittää, mitä kala on syönyt ja missä se on liikkunut. Myrkyt ja mikromuovit voivat kulkeutua merivirtojen mukana laajoille alueille. KRAV-merkintä on mahdollinen villikaloille, mutta se koskee vain pyyntitapaa, ei kalan elinolosuhteita.

Maalla kasvatettu lohi

Maalla kasvatettu lohi on uudempi tuotantomuoto, jossa kala kasvaa suljetuissa altaissa ilman kontaktia luontoon. Tällöin estetään karkaamiset ja ympäristön kuormitus, ja jäte voidaan hyödyntää esimerkiksi biokaasuna. Vaikka energiankulutus on suurempi kuin merialtaissa, menetelmä on ympäristöystävällisempi. Tällä hetkellä maalla kasvatettu lohi on vielä melko kallista ja rajoitetusti saatavilla Suomessa.

Ympäristö, kalojen terveys ja kestävä kulutus

Ruokaviraston mukaan vastuullisesti pyydetty villilohi ja luomulohi ovat kestävimpiä valintoja. Sertifikaatit kuten MSC, ASC ja KRAV auttavat kuluttajia tunnistamaan vastuullisesti tuotetun kalan.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on kuitenkin esittänyt huolta kalankasvatuksesta, sillä karkuun päässeet kalat ja päästöt voivat vahingoittaa paikallista luontoa. KRAV-merkintä ei automaattisesti tarkoita kestävää tuotantoa, vaan kertoo lähinnä, että tuote on parempi kuin saman tuoteryhmän muut vaihtoehdot.

WWF:n kalaoppaassa Itämeren kasvatettu lohi on keltaisella listalla (syö harkiten), Etelä-Amerikan lohi punaisella (vältä), ja myös villilohi on punaisella ylikalastuksen vuoksi. Tämä ei tarkoita, että kala olisi terveydelle vaarallinen, vaan että sen kalastus tai kasvatus ei ole kestävällä pohjalla.

Mitä sanoo Ruokavirasto?

Ruokavirasto katsoo, että kasvatettua lohta on turvallista syödä, sillä dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat EU:n raja-arvojen sisällä. Lohessa olevat ravintoaineet – erityisesti omega-3, D-vitamiini ja jodi – ovat hyödyllisiä terveydelle ja kompensoivat pienet ympäristömyrkkyjen riskit. Ruokavirasto kuitenkin suosittelee syömään monipuolisesti eri kalalajeja, jotta ravintoaineprofiili pysyy laajana ja ympäristökuormitus pienempänä. Ympäristön kannalta on tärkeää suosia vastuullisesti kalastettua tai kasvatettua kalaa, ja sertifikaattien seuraaminen on hyvä keino tehdä kestävämpiä valintoja.